Erilainen ilta Osmonkalliolla

Marraskuisena keskiviikkoiltana 14 vauhtimarttaa kokoontui osoitteessa Ainonkatu 2 Osmonkallion ampumaradalle, jossa pääsimme kokeilemaan pienoispistoolilla ampumista. Illan järjestivät Messukylän reserviupseerit ry (täällä heistä enemmän tietoa https://www.rul.fi/messukyla/)

20171108_192828

20171108_192859

Opastajanamme oli Antti Laalahti, joka piti aluksi peruskoulutusta oikeasta ampumaotteesta, tähtäämisestä ja yleensä aseen käytöstä.

20171108_193615

20171108_195611
Tähtäys onnistuu joko kuvan mukaan eli vasen jalka edessä tai jalat vierekkäin hartioiden levyisessä asennossa. Itselleni jälkimmäinen oli paras.

20171108_193601

Saimme opastusta myäs tähtäämisestä. Antti havainnollisti pahvimallien avulla, kuinka jyvän ja hahlon tulee asettua, jotta tähtäys onnistuu. Tämän toteuttaminen ase kädessä oli mielestäni illan vaikein osuus, ase painoi ja kädet tärisivät.

20171108_194318
Jyvä (pieni osa) ja hahlo (leveämpi osa) ovat tässä tasapainossa.

Turvallisuus on kaiken a ja o, ja siitä pidettiin huoli myös vauhtimarttojen opastuksessa. Alkuinfon jälkeen puolet siirtyi 25 metriä pitkän radan ampumapaikoille, jossa jokaisella oli opastaja valvomassa.

Ampumaradalla on tiukat säännöt, joita kaikkien tulee noudattaa. Jokainen ampuja kuuntelee aluksi ohjeet kuten saa ladata, saa ampua ja tauluille.

Aluksi jokainen ampuja laittaa kuulosuojaimet korvilleen. Tämä tapahtuu juuri saa ladata -käskyllä. Vasta kun suojaimet ovat korvilla, aloitetaan lippaan lataaminen. Jokainen sai ampua 4 kierrosta, joilla ammuttiin 5 kertaa.

20171108_200915

Kun ampuminen on päättynyt, irrotetaan lipas ja astutaan pois ampumapaikalta.

Kun lupa on annettu, voidaan mennä katsomaan, miten onnistuttiin tähtyäksessä eli osuttiinko tauluun vai ei. Itse en ensimmäisellä kerralla saanut yhtään osumaa, ja kolmella seuraavalla kerralla osuin vain neljästi tauluun; yksi meni aina jonnekin sivuun. Onnistumistakin koettiin, sillä viimeisellä osuin kymppiin!

Reiät tauluissa peitetään mustilla ja valkoisilla tarroilla.

Ampuminen jännitti, ja varsinkin ensimmäiset pamaukset aina hieman säikäyttävät. Oikeaoppinen pistoolin pitely on myös asia, jota en meinannut millään tajuta. Onneksi opastaja valvoi suoritusta ja korjasi otetta.

20171108_194418

Harrastuksena tämä on kärsivällisyyttä kehittävää eikä todellakaan mitään räiskintää.  Vastuullisuus ja turvallisuus ovat erittäin tärkeitä.

Mielikuvat vaikkapa aseen otteesta tai ampuma-asennosta olivat minulla vahvasti elokuvien pohjalta saatuja, mutta onneksi ne tässä illassa korjattiin.

Mitä mieltä muut vauhtimartat olivat illasta?

Oli kivaa ja erilaista. Vähän jännitti, mutta kaikki meni hyvin ja osuin viimeisellä kerralla kaikki tauluun.

Mukava erilainen marttailta. Mukavat opastajat meillä.
Voisin mennä uudestaankin!

Kiitos järjestäjille!

Teksti: Tanja ja Ruut

Kuvat: Tanja

 

 

Perunasta on moneksi

Peruna (Solanum tuberosum) on kotoisin Etelä-Amerikasta, missä sitä on käytetty ravintona jo ainakin 2 000 vuotta. Löytöretkeilijöiden kerrotaan tuoneen perunan Espanjaan, mutta siellä siitä ei kiinnostuttu. Irlantilaiset ottivat perunan omakseen 1700-luvun alkupuolella. Irlannista perunan käyttö levisi nopeasti eri puolille Eurooppaa, Suomeenkin jo saman vuosisadan lopulla.

Vähitellen peruna syrjäytti Suomessa kaskinauriin, ja siitä pitäen peruna on ollut tärkeä osa suomalaista ruokapöytää. Kulutus alkoi laskea 1950-luvulla, kun riisin ja pastan käyttö yleistyi. Peruna on kuitenkin edelleen suomalaisen ruokapöydän perusruoka-aine. Sen sisältämistä hiilihydraateista energia vapautuu hitaasti, joten veren sokeripitoisuus pysyy tasaisena.

Perunan sopii laihduttajankin lautaselle:

  • 100 g kuorineen keitettyä perunaa sisältää 298 kJ (71 kcal)
  • 100 g keitettyä riisiä sisältää 496 kJ (119 kcal)
  • 100 g keitettyä pastaa sisältää 450 kJ (108 kcal)

Ominaisuuksiltaan perunalajikkeet voidaan jakaa kiinteisiin, jauhoisiin ja yleisperunoihin. Kiinteiden lajikkeiden tunnusväri on vihreä. Sellaisia ovat esimerkiksi Siikli, Nicola ja Adora. Ne sopivat esimerkiksi kokonaisina keitettäväksi, salaatteihin ja laatikkoruokiin.

Jauhoisia eli soseutuvia lajikkeita ovat ainakin Rosamunda, Sabina, Puikula ja Pito. Erityisesti Rosamundaa käytetään uuniperunaksi. Jauhoisien perunoiden tunnusväri on punainen.

Yleisperunalajikkeita ovat esimerkiksi Matilda, Asterix ja van Gogh. Ne merkitään kaupassa keltaisella tunnusvärillä.

Marttojen Parasta perunasta arkeen ja juhlaan -hankkeen tavoitteena on viestiä perunan monipuolisuudesta ruoanvalmistuksessa sekä perunan ravitsemuksellisista eduista, lisätä ja monipuolistaa perunan käyttöä kotitalouksissa ja lisätä perunan arvostusta.

Marttalassa valmistettiin erilaisia perunaruokia lokakuisena maanantaina, ja aivan uusin ohjein.

23415371_10210812006875833_4865323144212220077_o
Perunapizzaa
23509061_10210812015876058_3274695465066958498_o
Perunagnoccheja

23467450_10214311306006527_4891148049261363078_o

23511090_10210812010835932_3102840862084995674_o
Perunacurrya
23511343_10214311307566566_7927832216779279181_o
Herkullinen noutopöytä

Kaikki perunaohjeet löydät Marttojen Parasta perunasta-vihkosesta, jota pääset lukemaan tästä:

Teksti: Tanja, Marttaliiton sivuilta martat.fi lainaten

Kuvat: Vilja ja Jenna

Syyskokous ja karjalanpiirakat

Suomi 100 -teemaa kunnioittaen Vauhtimarttojen syyskokouksen kanssa samana iltana puuhakkaat naiset kokoontuivat rypyttämään karjalanpiirakoita.

Olimme saaneet paikalle asiantuntijaksi kotitalousopettajan, jonka johdolla leivontaan ryhdyttiin.

Puuro oli marttamaiseen tyyliin keitetty jo edellisenä iltana, ja kaikkia maidon pohjaan keittäjiä helpottaakseen vinkkinä olikin valmistaa se uunin lämmössä. Näin saatiinkin täytteeksi iloisen vaaleanpunertavaksi hautunutta riisipuuroa.

nfd

Varsinainen leivonta aloitettiin sekoittamalla kuoren ainekset, vesi, ruisjauhot, vehnäjauhot, öljy ja suola. Taikina oli monen vauhtimartan mielestä yllättävänkin pehmeää, jopa löysää, mutta jauhojen määrää säätämällä saatiin hyvin kauliutuva taikina. Eihän sen tosiaan tarvitsekaan olla kovaa massaa, pehmeästäkin massasta saa erinomaisia riisipiirakan kuoria! Vehnäjauhojen määrästäkin keskusteltiin paljon, toisilla on tapana laittaa puolet ruista ja puolet vehnää, toisilla piirakat saavat pelkästään rukiisen kuoren. Vehnäjauhot kuitenkin antavat leivottavuutta sitkollaan, joten erityisesti ensikertalaiselle suisiteltiin hieman vaaleampaa taikinaa.

Taikinamassa kaavittiin hyvin jauhotetulle pöydälle, ja siitä pyöriteltiin pitkät tangot, joista leikattiin noin 25 samankokoista palasta. Joissakin ryhmissä päätettiin, ettei 24 palaa riitä, vaan palleroisia tasattiin vielä, jotta puuttuva kokkare saatiin kasaan. Näistä sitten erilaisin tekniikoin pyöriteltiin palleroisia. Parhaat karjalanpiirakkamuorit kuulema pystyvät muotoilemaan kourallisen pullia yhdellä kertaa. Tähän emme ihan taipuneet, mutta pari palleroista pyöri useammallakin martalla yhtä aikaa.

Ohjeistuksen saattelemana taikinapallot litistettiin, ja niiden pulikointi aloitettiin. Jotta kuoritaikina ei liiaksi ehtisi kuivumaan, vinkkinä kotitalousopettaja suositteli jo kaulittujen taikinalevyjen peittämistä kelmulla tai liinalla. Koska meitä oli kuitenkin reilusti piirakkatalkoissa, eteni homma sutjakkaasti yhden pulikoidessa, toisen täyttäessä ja sitten päästiikin rypyttämään. Jokaisella oli oma kädenjälkensä, ja valmiita tuotoksia oli niin monta tyyliä, kuin oli rypyttäjiäkin. Tärkeinä vinkkeinä tuli esiin, että puuroa piti olla taitteeseen asti, jotten piirakat kuivahda laidoiltaan, ja että taikinan reinat pitää painella matalaksi, jotta ne eivät pala uunin korkeassa lämpötilassa.

nfd

nfd

nfd

nfd

Marttalassa meillä oli käytössä kolme kiertoilmauunia, joissa kaksi pellillistä karjalanpiirakoita kussakin saivat kauniin ruskettuneen värin. Kuumat piirakat pääsivät vielä keveään voikylpyyn, jotta hammas varmasti kuoriin pystyisi. Valmiita tuotoksia ihasteltiin ja kuvattiin, ja lopulliseksi määräksi laskettiin yli 130 piirakkaa. Päädyimme myös laskemaan, kuinka paljon halvemmaksi itse tehdyt karjalanpiirakat tulevat verrattuna kaupasta ostettuihin. Niistähän saisi oikein kunnon tuotonkin myytyinä! Lopputulemaksi saimme siis ison kasan perinneherkkuja ja yhden palaneen sormen.

nfd

nfd

Teepöytään päästyämme pidimme vielä Vauhtimarttojen jokavuotisen syyskokouksen, jossa tarkastelimme tulevan vuoden toimintaa, äänestimme iltojen aiheista ja valittiin toimintaryhmän vastuutehtäviin toimijat. Lopuksi jaoimme vielä jäljelle jääneet karjalanpiirakat kotiin viemisiksi.

Teksti ja kuvat: Sini

Meidän lukupiirimme

Vauhtimarttojen lukupiiri kokoontui maanantaina 18.9. Venlalla Tampereen Tammelassa.

Aiheena oli Margaret Atwoodin ”Nimeltään Grace” (suom. Kristiina Drews), joka kertoo 1800-luvun puolivälissä elinkautiseen vankeuteen tuomitusta 16-vuotiaasta piikatytöstä. Gracen syyllisyys jää lukijalle arvoitukseksi, ja lukukokemus jättää muutoinkin varsin paljon tulkinnanvaraa lukijalleen. Mikäs se parempi kirja Vauhtimarttojen lukupiiriin olisikaan? Kirjassa sivutaan niin rakkautta, lääketiedettä, yksinäisyyttä kuin toivottomuuttakin. Vauhtimartat olivat jälleen yksimielisiä siitä, että lukukokemus kannatti.

Illan tarjoilut olivat jälleen kerran varsin ilahduttavia, sillä lukupiiri toimii pääsääntöisesti vapaamuotoisella nyyttäriperiaatteella. Kaikki vauhtimartat ovat tervetulleita lukupiiriin, eikä aiempaa harrastuneisuutta tarvita. Kaikkien mielipiteet ja kokemukset luetusta kirjasta ovat yhtä kiinnostavia ja kenties lukupiirin parasta antia onkin kuulla, miten monenlaisia ajatuksia kirja voikaan lukijoissaan herättää.

Seuraavan lukupiirin aiheena on tositapahtumiin perustuva Kim Hyuen Heen ”Sieluni kyyneleet”, jossa päähenkilönä oleva pohjois-korealainen agentti saa hallitukselta käskyn ryhtyä tositoimiin, ja mitä siitä seuraa.

Kirjoitti: Venla

Nimeltään Grace

Valoa pimeyteen heijastinillassa

Syksyn pimeyden laskeutuessa Vauhtimartat päättivät tarttua toimeen ja turvata oman ja läheistensä näkymisen katukuvassa. Syyskuun lopussa tapasimme marttalassa siis suomalaisen keksinnön, heijastimen tiimoilta.

Nopeassa alkubriiffauksessa tarkastelimme erilaisia heijastimia ja heijastavia esineitä ja niiden ominaisuuksia. Paras näkyvyys löytyi kovalta muoviheijastimelta, mutta paikkansa sekä turvallisuuden saralla, että tyylikysymyksinä ovat lunastaneet myös erilaiset pehmeät heijastimet ja heijastinkankaat sekä -nauhat. Onneksi kaikille varmasti löytyy mieleisensä!

 

nfd

 

Tee-se-itse -hengessä pääsimme askartelemaan omat heijastimemme heijastavasta kankaasta. Pienten vinkkien ja esimerkkien jälkeen saimme suunnitella ja toteuttaa mieleisemme, ja onneksi olikin paljon värikästä askartelutarviketta saapunut paikalle.

 

nfd

 

nfd

 

Kun alkuun oli päästy, ja ideoita vaihdettu, päätimme pitää pienen teehetken. Innostus askarteluun oli kuitenkin niin vahva, ettei pöytään olisi oikein maltettu siirtyä, ja nopeasti vauhtimartat palasivatkin tehtailemaan heijastimiaan.

 

Illan lopuksi keräsimme joitakin valmistuneita tuotoksia kasaan.

 

dav

 

 

Hauskana ideana kokeilimme myös, miltä kankaiset heijastimemme näyttävät pimeällä kadulla. Otimme kuvan siis myös salamalla. Eiköhän näillä pysytä näkyvillä!

 

dav

 

Teksti ja kuvat Sini

Tietoisku jätehuollosta ja kierrätyksestä

Tampereen marttayhdistys on tehnyt pitkään yhteistyötä Pirkanmaan jätehuollon kanssa. Yhteistyöhön kuuluvan ketjukoulutuksen ansiosta Tampereen marttayhdistyksen Nykynaiset-toimintaryhmän puheenjohtaja Anne kertoi meille Pirkanmaan jätehuollon toiminnasta yleisesti, lisäksi saimme paljon hyviä vinkkejä lajiteluun ja kierrätykseen. Jätehuolto Pirkanmaalla noudattaa pitkälti kestävän kehityksen periaatteita. Sekajätteet poltetaan Tammervoiman hyötyvoimalaitoksessa, mikä tuottaa meille sähköä ja kaukolämpöä. Yhdestä roskapussista saa lämpimän veden 7 minuutin suihkuun ja sähkön 60 minuutin pullanpaistoon!

Suurin osa lajittelun perussäännöistä oli varmaan jo monille tuttuja mutta paljon uuttakin opittiin. Tässä muutama esimerkki:

  • Sipsipussit, tavalliset kahvipakkaukset ja leikkelerasiat laitetaan sekajätteeseen, sillä niissä on liian montaa materiaalia, joita ei voi eritellä kierrätystä varten
  • Lasinkeräykseen ei saa laittaa juomalaseja, sillä se on tarkoitettu vain lasipakkauksille, lasilaatuja on myös monenlaisia
  • Metallinkeräykseen saa laittaa myös metallipakkausten lisäksi myös pieniä metalliesineitä, kuten paistinpannuja
  • Alumiinin kierrätys on erittäin kustannus- ja resurssitehokasta, sillä ”uuden” alumiinin tuottaminen on kallista ja ympäristölle haitallista, siksi jopa viilipurkkien kansien lajittelu kannattaa
  • Lasin ja metallin lajittelu on tärkeää siksikin, että ne eivät pala ja siten kuormittavat Tammervoiman laitosta, jos ne päätyvät sekajätteeseen

jäteinfo

Kuva: Saimme kattavasti esitteitä ja lisäksi lajittelukassin.

Kierrätettävien pakkausten tulee olla puhtaita, mutta niiden pesemiseen ei kannata tuhlata liikaa energiaa. Esimerkiksi rasvaisten muovipakkausten peseminen lämpimällä vedellä ja pesuaineella ei ole suositeltavaa, vaan on ympäristöystävällisempää laittaa ne sekajätteeseen, sillä niistä saa silloin hyödyn polttoaineena.

Yleiset lajitteluohjeet löytyvät Kodin lajitteluoppaasta: http://www.pjhoy.fi/tiedostot/Kodin_jatteiden_lajitteluopas/$file/kodin_lajitteluopas_netti_3_2017_web.pdf

Pirkanmaan jätehuollon sivuilla on myös muita hyödyllisiä esitteitä: http://www.pjhoy.fi/Tietori/julkaisut

peitto

Illan aikana tutustuimme myös muutamaan uuteen vauhtimarttaan ja viimeistelimme vauvanpeittoja, joita on virkattu hyväntekeväisyystempauksena Uudelle Lastensairaalalle.

jäätelöt

Teetä juotiin, kuten tavallisesti. Lisäksi nautimme jäätelökimarasta, mikä sopikin lämpimään syyskuun iltaan mukavasti.

Illasta raportoi Elisa.

Omenailta aloittaa syksyn

Omenasta on moneksi

Syksyn varmin merkki ainakin itselleni ovat viilenevät illat, kirpeät omenat ja kesätauolta palaavat marttaillat. Mikäpä sen parempi tapa olisikaan aloittaa syksy kuin valmistaa hyvässä seurassa omenaherkkuja. Illan aikana kokeilimme erilaisia omenareseptejä ja jutustelimme kesän kuulumiset.

Reseptit olivat monipuolisia, hauskoja ja erittäin makeita.

Omena liitetään usein makeisiin herkkuihin mutta omena sopii yllättävää kyllä myös keittoihin. Näin kukkakaalin ylituotantoaikana valmistimme currylla maustetun kukkakaali-omenasosekeiton, joka oli mielestäni illan paras resepti. Omena ei maistu liikaa läpi keitosta vaan antoi ripauksen happamuutta ja makeutta muuten melko kukkakaaliselle keitolle. Keiton ohje oli otettu Vege!-keittokirjasta.

IMG_4470
Keitto vedetään vielä sileäksi sauvasekottimella, kun kaikki ainekset ovat kypsyneet

Keiton kaveriksi teimme terveellisiä omenaisia proteiinipannareita (https://www.valio.fi/reseptit/omenaiset-proteiinipannarit-pannulla/), joiden paistaminen olikin melkoinen urakka. Pannarit jäivät helposti kiinni, kun sula raejuusto takertui kuumaan pannuun. Paistamisessa täytyy siis käyttää paljon voita ja antaa taikinan hyytyä, jos haluaa saada ehjiä pannareita. Pannareiden maku ei ollut erityisen hyvä mutta ainakin proteiinia riitti. Pannarit eivät päässeet suosikkireseptieni joukkoon mutta voisin kuitenkin kuvitella tekeväni näitä joskus viikonloppuna treenin jälkeen.

IMG_4469
Omenaiset proteiinipannarit

Voitaikina-omenaruusut (http://www.kinuskikissa.fi/voitaikina-omenaruusut/) näyttivät ohjeessa vaikeilta mutta todellisuudessa ruusut olikin helppo kieritellä kasaan. Omenaruusujen valmistamiseen ei tarvitse kuin voitaikinaa, omenaa (tietenkin), sitruunamehua, sokeria, kanelia ja tomusokeria. Vaikein osuus omenaruusuissa on tarpeeksi ohuiden omenasiivujen leikkaaminen. Kuulin myös vinkin, että kannattaa laittaa todella ohut omenasiivu alkuun, jotta kääriminen helpottuu.

IMG_4474

IMG_4467

Näiden reseptien lisäksi valmistimme myös omenapiirakan täytettä, jota käytettiin omenacrumbleen ja saimme kotiin viemisiksi omenachutneytä. Pöydän kruunasi tietenkin vaniljajäätelö ja hyvä yhteishenki.

IMG_4471
Lautasella on omenacrumblea, proteiinipannari ja jäätelöä.

Kiitos kaikille iltaan osallistuneille. Tästä on hyvä jatkaa syksyä.

Teksti ja kuvat:Ruut