Betonia, hikeä ja raparperipiirakkaa

Eräänä harvinaisen kauniina elokuun lauantaina kokoontui taas kesätauon jälkeen iloisia Vauhtomarttoja eskarilaisella lisällä vanhvistettuna erään Vauhtimartan kodin pihaan. Kokoontumista varten oli varattu viisi säkillistä betonia, hiekkaa, äijävispilä sekä monenlaisia purnukoita, isoja kasvinlehtiä, kuplamuovia ja muuta tarpeellista. Jenna oli ollut aiemminkin asialla eli tehnyt betonia valamalla astioita, ruukkuja ja tuikkualustoja, ja hän pitikin meille ensin pienen teoriaosuuden betonitöistä.

Betonivalua

 

Tämän jälkeen kävimme asiaan eli vedimme kumihanskat käteen, käynnistimme betoninsekoittimen, asensimme hengityssuojaimet kasvoille ja aloimme sekoittaa vettä betoniin. Käsissämme syntyi ainakin ruukkuja, kulhoja, peilejä kehyksineen ja kynttiläalustoja. Tekniikoista kokeilimme ainakin pienen hiekkakeon ja raparperinlehtien päälle valettua vatia (josta allekirjoittanut oppi, että se lehtiruoto kannattaa oikeasti ohentaa ihan kunnolla, ettei tuloksena ole säröinen astia) sekä kuplamuovilla kuvioitua ruukkua. Jälkimmäisessä tavallinen esim. parvekekukan alla oleva muoviruukku vuorattiin liimalla ja kuplamuovilla, päälle valettiin betonia ja keskelle aseteltiin vielä pienempi ruukku painoineen mahdollisimman keskelle, muutenhan tuloksena olisi ollut pelkkä kökkö. Koko komeutta ravisteltiin lopuksi ilmakuplien poistamiseksi ja peitettiin tämän jälkeen muoviin. Myös mm.  suklaarasiassa olleeseen muoviseen suklaapalojen ”kennoon” valettiin betonia ja myös styroksista sai hauskan kuvion ruukun ulkopinnalle.

Betonivalua

Betoninvalua.

 

Ruukun valu

Betonia levitetään lehden päälle.

Pitsillä kuviota
Itse työ oli nopeaa ja hauskaa, mutta työnsä tuloksia piti odotella vielä kaksi päivää, minkä työt muoveissaan kuivuivat. Odotellessa nautittiin vielä yhdessä kesäpäivästä ja herkuteltiin nyyttäripöydän antimilla.

Kahden päivän päästä koitti paketin avaaminen. Hiekan päälle valetun vadin kohdalla se tarkoitti muovien poistamista, vadin nostamista hiekan päältä ja raparperinlehtien varovaista irrotusta työn pinnasta. Harmikseni huomasin vadissa olevan säröjä, mutta Jennan konsultointi toi onneksi avun: sain vähän betonia mukaani ja ohjeen mukaan paikkailin säröjä kääntöpuolelta, ja tuloksena olikin kaunis ja ehjä työ. Myös muoviruukun sisään valettu työ irtosi yllättävän helposti purkistaan ja epätasaisuuksia pystyi lopuksi vielä tasoittelemaan viilalla tai hiekkapaperilla.

Valmiita tuikkukuppeja
Näin hauskoissa merkeissä vierähti käyntiin uusi Vauhtimarttojen kausi, eipä tätäkään hienoa tekniikkaa olisi tullut omin päin kokeiltua, mutta kuten yhdessä totesimme, betonivalu on yllättävän helppoa ja nopeaa puuhaa, eikä mitään erityisvälineitä välttämättä tarvita, sen betonin ja veden sekoittamiseen käytetyn metrin mittaisen vatkaimen näköisen laitteenkin voi korvata lapiolla ja käsivoimilla.

Teksti Tea
Kuvat Jenna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s